Joroinen, Karhulahden kotiseutumuseo

Joroisten kunta sai Museoviraston myöntämää harkinnanvaraista valtionavustusta päärakennuksen kuistien vesikatteiden kunnostukseen. Kuisteissa oli kahden aikakauden katot eli alla päre- ja päällä sementtitiilikatto, joka lienee lisätty kuisteihin 1950-luvulla. Lappeiden pienestä koosta johtuen jo edeltä käsin oli päätetty säilyttää tai uusia pärekatot, jotka toimisivat myös aluskatteena. Myös tiilet tultaisiin latomaan uudelleen katolle puhdistuksen, myrkytyksen ja maalauksen jälkeen.

Työstä vastasi pääosin kunnan nuorten työpaja Jarno Petterssonin johdolla, teknisen toimen kirvesmiehet Teuvo Rissanen ja Hannu Urjo auttoivat toisen kuistin runkotöissä ja ohjauksesta vastasivat kiinteistöpäällikkö Jarmo Piik ja maakuntamuseotutkija Jorma Hytönen.

1. Kuistien katot olivat sammaleen peitossa, ja osa näkyvissä olevista puuosista oli vaihtokuntoisia. Lisäksi kuvan pääsisäänkäynnin kuistin runko oli vajonnut osin maahan, mikä näkyi seinäpellityksen rakona.

2. Päätykuistin katto puhdistettiin sammaleesta ja tiilet poistettiin. Ehjien tiilien vuoksi ei tarvittu korvaustiiliä, mutta pärekatto tuli uusia kokonaan.

3. Päreiden alta paljastui kohtalaisen hyvässä kunnossa oleva ruodelaudoitus, joka oli tehty aikanaan tiiviisti puskuun. Katkenneet naulat nypittiin pois, ja kolme lahovaurioista lautaa vaihdettiin.

4. Päreet lajiteltiin, niputettiin ja liotettiin vedessä yön yli. Kolmikerroksinen pärekatto tehtiin 13 cm:n etenemällä ja 25–30 mm:n limityksellä.

5. Purkuvaiheessa katosta oli otettu tarkat mitat, joiden perusteella päreiden päälle naulattiin tiilien pysty- ja vaakaruoteet.

6. Vuokratelineiden välille rakennettiin kate, jolla saatiin suojattua koko kuistin katto sateisena kesänä.

7. Tiilien sävyä haettiin koemaalauksella. Kuvan keskellä on parhaiten säilynyt tiili pestynä, takana on pelkästään Faluninpunaisella pigmentillä ja edessä 75 % Faluninpunaista + 25 % Italianpunaista -pigmenttiseoksella maalattu tiili. Lopulliseksi maaliksi valittiin pigmenttisekoitus.

8. Ennen maalausta tiilet oli harjattu teräsharjalla irtoroskasta ja sammaleesta, pesty painepesurilla ja käsitelty puhdistusaineella. Maitomaalia (rasvatonta maitoa + pigmenttiä + sementtiä) valmistettiin isompi määrä, jotta kuistin molemmat lappeet saataisiin tasasävyisiksi. Maitomaalia sekoitettiin poravispilällä joka viiden tiilen jälkeen – tällä ehkäistiin sementin pohjaan painuminen. Tiilen näkyvä pääty upotettiin ensin väriin ja sitten siveltiin pensselillä pintapuoli ja reunat.

9. Räystäslaudat harjattiin ja raaputettiin puhtaiksi ja maalattiin Uula Color -pellavaöljymaalilla.

10. Kuivuttuaan tiilet ladottiin takaisin katolle. Kun räystään ja päädyn tiilet oli ladottu, kiinnitettiin uudet etukäteen maalatut tuulilaudat paikalleen. Koska maali ei ollut lopullisesti kovettunut, niin tällöin laudat eivät kolhiintuneet tiiliä ladottaessa.

11. Harjatiilten alle sijoitettiin kuparipelti, jonka tarkoituksena on yhdessä sadeveden kanssa ehkäistä jatkossa sammaleen kasvua tiilien pinnalla. Myös kuvassa näkyvät katon ja seinän yhtymäkohdan suojapellit purettiin irti, naputeltiin osa osalta suoriksi sekä maalattiin entiseen loistoonsa ja asennettiin takaisin paikalleen.

12. Toisessa eli pääsisäänkäynnin kuistissa purettiin ensi katto ja sen jälkeen lattia, jotta päästiin näkemään rankorakenteisen rungon vauriot. Lattialaudat poistettiin varovasti kiiloja käyttäen ja naulat sahattiin rautasahanterällä poikki, jotta laudat saatiin mahdollisimman ehjinä irti.

13. Lattian purun jälkeen arvioitiin alapaarteen kunto ja todettiin että pohjimmaisista hirsistä yksi oli ehjä, yksi pitäisi vaihtaa kokonaan ja kaksi pitäisi korjata. Hirsien huono kunto johtui kiviperustuksen painumisesta, jolloin hirret olivat painuneen maata vasten ja kosteus oli noussut hirsiin aiheuttaen lahovaurioita.

14. Rappusten askelmien tukihirret olivat painuneet syvälle maaperään. Hirret sekä alin askelma olivat lahonneet laajalti alapinnalta, joten ne kaikki vaihdettiin.

15. Kuistin maapohjaa madallettiin tilalle tuotavaa luonnonsoraa varten. Maa-aineksen joukosta löydettiin mm. lääkepulloja ja aterimia. Esineistö kuvattiin ja siirrettiin museon päärakennukseen talven ajaksi. Keväällä 2016 rungon painuman tarkistuksen jälkeen esineistö palautetaan kuistin alle ennen lattian naulaamista.

16. Runko nostettiin oikeaan korkoon metallisilla haaratylteillä kattokehikkoon tuetuista poikkipalkeista. Alapaarteen todellinen kunto paljastui vasta tässä vaiheessa. Ainoastaan oikean sivun hirsi oli ehjä, mutta muut olivat lahonneet alapuolelta lähes koko matkalta, joten ne vaihdettiin kokonaan. Nurkkakivet, samoin kuin rappusten alushirsien alle tulevat kivet ladottiin uudestaan uuden soran päälle.

17. Kuistien kattojen kunnostusprojekti saatettiin päätökseen 20.11. Tulevana keväänä on vielä tehtävä maanpinnan leikkausta rakennuksesta poispäin, lattian asennus, mahdolliset perustuksen lisätuennat sekä ikkunoiden ja räystäslautojen kiinnitykset.

Kuvat 1, 14–15 Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, 6.5., 6.10.2015, muut kuvat Jarno Pettersson/Joroisten kunta, 21.7.–20.11.2015.