Rantasalmi, Putkisalon kartano

Putkisalon kartanon vuosina 1814–1818 rakennettua ja vuonna 1864 laajennettua päärakennusta kunnostettiin kesällä 2013 Museoviraston myöntämällä entistämisavustuksella. Työt koostuivat vesikatteen sekä kattorakenteiden uusimisesta.

Ennen kunnostusta tehdystä dokumentoinnista vastasi rakennuskonservaattori Maria Luostarinen Etelä-Savon Korjausrakentamiskeskuksesta, suunnittelusta Insinööritoimisto Creo3 Oy, toteutuksesta Rakennusliike Terho Kaskinen Oy ja työmaavalvonnasta Seppo Honkanen – kohdetta valvoi maakuntamuseotutkija.

Ongelmallisimmaksi muodostui uuden puolen tassisalin kattorakenteen jäykistäminen, koska vinttitila oli matalampi, kuin vanhalla puolella. Uusien orsilinjojen sovittaminen olisi vaatinut tanssisalin laipion eristeiden poistamisen, jota ei voitu tehdä rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi. Laipiorakenteet saatiin säilymään jäykistämällä kattorakenteet vaijereilla. Ratkaisu oli myös linjassa sen kanssa, että vintillä oli aikaisemmin käytetty sivuseinien sitomisessa terästankoja.

Kuva 1
Paloheimon tiilitehtaan savitiilet olivat noin sata vuotta vanhoja, ja arviolta 15–20 % tiilistä oli vaurioitunut.

Kuva 2
Vanhan ja uuden kattotiilen ”vesikoe”. Uutta tiiltä etsittäessä vanhan tiilen mallinen muoto on kokoa tärkeämpää. Väriksi valittiin pinnoittamaton savitiilenpunainen.

Kuva 3
Katon purku on alkanut. Vanhan savitiilikaton alle oli jätetty edeltävä kate eli pärekatto. Räystäältä on löytynyt tilaa myös linnunpesille.

Kuva 4
Vanhoja ehjiä savitiiliä käytettiin kuistien kattoihin ja loput jäivät odottamaan uusiokäyttöä. Särkyneet ja huonokuntoiset tiilet laskettiin suoraan peräkärrin lavalle.

Kuva 5
Uutta tiiltä katolle. Tiiliä tulisi latoa katolle samanaikaisesti useammalta lavalta.

Kuva 6
Katon oikaisun jälkeen uusien ruoteiden alle asennettiin puoliläpäisevä aluskate.

Kuva 7
Katto valmistumisen jälkeen. Piippujen välinen kattosilta asennettiin harjalinjan alapuolelle, ja lapetikkaiden alus vahvistettiin tiilien särkymisen ehkäisemiseksi.

Kuva 8
Aikojen saatossa irronnut liitos vintillä. Vino loveus kertoo, että tässä on ollut ennen rakennuksen jatkamista jiirin käpäläpuu.

Kuva 9
Tiilien poiston jälkeen katon tukirakenteita vedettiin taljoilla vanhoille paikolleen ja kiinnitettiin teräspulttauksella.

Kuva 10
Työmaakokouksessa soviteltiin mahdollisia ratkaisuja, jotka tilaaja, suunnittelija ja valvoja voivat hyväksyä. Kuvassa vanhan puolen ruotsalaisten kattotuolien A-kitoja tukevat vanhat orsilinjat ovat vielä paikoillaan.

Kuva 11
Tanssisalin pystyuunien savupiipulle annettiin purkulupa, mutta makaavat hormit säilytettiin. Katolla muutosta ei näkynyt, sillä piipun kohta levytettiin ja pellitettiin.

Kuva 12
Uuden osan tanssisalin laipio oli jäykistetty ansaalla, joka oli osin vääntynyt. Tämä oli johtunut ansaan käyttämisestä auman tukemiseen.

Kuva 13
Kunnostuksessa vanha tanssisalin ansas oikaistiin ja tuettiin alhaalta lattaraudoilla ja ylhäältä kattotuolien kitapuihin pultatuilla parruilla. Vaijerit jäykistivät sekä vanhat kattotuolit, että auman tueksi lisätyn uuden ansaan.

Kuva 14
Lisätukea itäpäädyn aumaan saatiin sivu- ja väliseiniin tuetulla pultatulla hirsipalkilla ja pystytukirakenteille, joka valmisteltiin ulkona ja siirrettiin puutavarakuormaimella lunetti-ikkunasta vintille. Alun perin tukirakenteiksi oli suunniteltu liimapalkkeja. Ne eivät kuitenkaan olleet linjassa rakennuksen kulttuurihistorialliseen arvon kanssa, joten materiaaliksi vaihdettiin pylväspuut. Paras ratkaisu olisi ollut talvikaadettu ja käsin kuorittu pyöreä puu.

Kuva 15
Uusi järeämpi orsilinja on paikoillaan vanhalla puolella. Pultattu hirsipalkki, pystytuet ja orsi ovat pylväspuuta, vitapostit käsinkuorittua pyöreää puuta. Väliseiniä oli jatkettu vintille seinäkkeinä, joita oikaistiin ja tuettiin völjäreillä.

Kuvat 1–2, 8–15, 15 Jorma Hytönen/Savonlinnan maakuntamuseo, kuvat 3–7, 14 Mikael Westerstråhle.