Iso-Pappilan museoalueen väentupaa, kivinavettaa, riihtä, vaunuliiteriä, pajaa, venetalasta ja aittoja kunnostettiin työllisyysinvestointivaroin vuoden 2011 aikana. Työnohjaus tuli Etelä-Savon ELY-keskuksen Ympäristönhoitotyöt Etelä-Savossa -hankkeelta, ja käytännön ohjauksesta vastasivat suunnittelija Hanna Kemppainen ja projektivastaava Harri Kaipainen.
Suuritöisin kunnostuskohde oli kivinavetta, jonka routavaurioista pullistunut takaseinä piti oikaista luhistumisvaaran vuoksi. Tätä ennen kaksoiskivimuurin välistä poistettiin välikivet, jotta ulkomuurin kivet voitiin työntää konevoiman ja puukiilojen avulla takaisin paikoilleen. Kivimuuria korjattiin lisäämällä puuttuvia kiilakiviä sekä puukiiloja ja lopuksi kivimuuri saumattiin kalkkisementtilaastilla. Vesikate eli sementtitiilikatto paikattiin vuotokohdilta. Koska katto oli tehty aikanaan pärekaton päälle, niin myös paikkakohtiin uusittiin päreet. Rikkoutuneiden tiilien tilalle etsittiin samanlaisia Miekan Valimo Oy:n tiiliä. Myös kattorakenteita uusittiin: vesivaurion vuoksi osaan konttikattotuoleista veistettiin parruja. Ulko-ovia maalattiin itse keitetyllä keltamullalla. Navetan ikkunat kunnostettiin perinteisin materiaalein ja menetelmin. (Julkisivut maalataan faluninpunaisella keittomaalilla ja räystäiden otsalaudat valkoisella pellavaöljymaalilla kesällä 2012.)
Kesällä kivinavetan päädystä paljastui raivauksen yhteydessä kaivo. Tästä noin 4,8 metriä syvästä kivipuitekaivossa johtaa sinkitty vesiputki navettaan. Kaivon kansi oli lahonnut, joten siihen tehtiin suojaksi pyöreistä hirsistä ja lankuista uusi aukoton kansi.
Vaunuliiterin vanha katto (alla päre, päällä sementtikattotiili) purettiin kokonaan. Alle tehtiin aluskatteeksi pärekatto, jonka päälle ladottiin puhdistetut ja maitomaalilla maalatut sementtikattotiilet. Myös väentuvan katto kuisteineen kunnostettiin samalla tavalla. Lisäksi korjattiin perustuksia, alimpia hirsiä kengitettiin, ja kosteuden vaurioittamia lattiarakenteita jouduttiin uusimaan. Molemmat rakennukset maalattiin ulkoa itse keitetyllä punamullalla. Sekä vaunuliiterin että väentuvan ikkunat ja ovet kunnostettiin.
Riiheen uusittiin pärekatto, sekä kosteuden vaurioittamat välipohjan rakenteet. Rakennusta tuettiin toisesta päädystä följärillä – ulkomaalaukseen käytettiin paikan päällä keitettyä punamultaa. Pajaan ja venetalakseen jouduttiin uusimaan pärekaton lisäksi myös seinähirsiä ja kattovasoja.
Mäntyharjun museo oli 27.6.–10.7. valtakunnallisten loma-asuntomessujen oheiskohde, jossa myös messuväelle esiteltiin säilyttävää kunnostusta mm. työnäytöksin: puna- ja keltamultakeittomaalin teko, sementtikattotiilien kunnostus, pärekaton naulaaminen ja kiviseinän saumaaminen. Lisää tietoa aiheesta oli tarjolla päärakennukseen kootussa Korjataanko? Tietenkin! -perinnekunnostusnäyttelyssä. Näyttely oli rakennettu Mäntyharjun kunnan ja Etelä-Savon rakennusperinneyhdistys ry:n yhteistyönä ja siinä kerrottiin perinnekunnostukseen liittyvästä suunnittelusta, työvaiheista ja työvälineistä.
Kuvat Anu Yli-Pyky/Mäntyharjun kunta (1–4), Hanna Kemppainen/Etelä-Savon ELY-keskus, maalis–syyskuu 2012:
01 Pärepuut säilöttiin lumihankeen kuorimisen jälkeen.
02 Päreitten ja pärekaton teon perinnettä siirsi pertunmaalainen Mikko Wahlman.
03 Päreitten kuluarvio oli 60 000 pärettä/500 neliömetriä.
04 Jokainen taaplaa tyylillään – kuitenkin sydänpuoli aina ylöspäin.
05 Kivinavetan saumaus käynnissä.
06 Riihen kattovasojen lahonneita päitä uusittiin.
07 Pulpettikattoinen venetalas sai katteen lisäksi uusia hirsiä ja vasoja.
08 ”Haitekkiä” kunnostettujen kattotiilien siirrossa takaisin katolle.
09 Aitan runkoa on paikattu.
10 Näin harvalla katteella ei sepän tarvitsisi pitää ovea auki, mutta on siinä uudessa pärekatossakin hyvät puolensa.