Konekiväärikorsu sijaitsee Puumalan keskustassa. Korsu on Valtiovarainministeriön omaisuutta, mutta sen avoinnapidosta huolehtii Puumalan kunta. Betonirakenteinen bunkkeri rakennettiin vuonna 1941 ns. välirauhan aikana osaksi Salpalinjaa.

Salpalinja rakennettiin vuosina 1940–44 Itä-Suomeen puolustuslinjaksi, ja se oli siihen mennessä maan historian suurin rakennustyö. Puumalan konekiväärikorsun lisäksi saman kaltaisia betonikorsuja rakennettiin noin 700. Lisäksi Salpalinjaan kuului mm. majoituskorsuja, konekivääripesäkkeitä, tykkiasemia sekä noin 350 kilometriä taistelu- ja yhteyshautaa.

Korsun seinät ovat teräsbetonia ja vahvuudeltaan 160–210 cm. Tilaa korsussa on puolelle joukkueelle eli 20 miehelle. Korsussa on myös oma kaivo, viemäröinti ja ilmastointi, eli siinä olisi ollut mahdollista puolustautua melko pitkäänkin ilman ulkopuolista huoltoa.

Korsun aseistuksena on Maxim-konekivääri, joka on jalustallaan. Lisäksi näkyvissä on naamariliitin, jonka kautta ampuja sai raitista ilmaa korsun ulkopuolelta, sekä vesijohtoliitin vesijäähdytteisen konekiväärin jäähdytystä varten. Lisäksi korsun lähelle on suunniteltu panssarintorjuntatykin asema. Näytteillä oleva 45 mm:n panssarintorjuntatykki on vedetty suojaan korsun ulkokäytävään.