Ruotsin ja Novgorodin valtakuntien välillä vuonna 1323 solmittu Pähkinäsaaren rauhansopimus jakoi nykyisen Suomen alueen. Rajalinja kulki myös Etelä-Savon poikki. Rajan tarkka paikka oli epäselvä, sillä linjaa ei merkitty maastoon. Niinpä suomalainen asutus levisi hiljalleen myös Novgorodin puolelle rajaa, ja käytännössä Ruotsin valtapiiri oli 1400-luvun loppupuolella laajentunut myös Pähkinäsaaren rajan toiselle puolelle.

Niin sanottuun Suureen Pohjan sodan yhteydessä Venäjä miehitti koko Suomen 1713–21. Aika muistetaan nimellä ”Iso Viha”. Miehitysaikana siviiliväestö joutui ruotsalaisen ja suomalaisen armeijan ryöstöjen kohteeksi, suomalaisia verotettiin ankarasti ja jopa 10 000 suomalaista joutui pakkotyöhön Venäjälle. Suuri osa virkamiehistä sekä papeista pakeni Ruotsiin.

Etelä-Savo joutui jälleen sotanäyttämöksi niin sanotussa Hattujen sodassa 1740-luvulla. Sen seurauksena vedettiin Ruotsin ja Venäjän välille uusi raja vuonna 1743. Raja jakoi Etelä-Savon kahtia. Tämä ei kuitenkaan ollut maakunnan asukkaille pelkästään kielteinen asia, sillä kaupankäynti ja salakuljetus rajan yli olivat toisinaan tuottoisaa.

Vuonna 1788 syttyi jälleen sota Ruotsin ja Venäjän välille. Tätä niin sanottua Kustaa III:n sotaa käytiin paljolti Etelä-Savossa, ja se alkoikin Puumalassa tapahtuneesta välikohtauksesta. Taisteluita käytiin Porrassalmella Mikkelin kupeessa, Rantasalmen Parkuinmäellä ja Laitaatsillassa, vain parin kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta. Sota päättyi ilman selkeää voittajaa vuonna 1790.

Olavinlinnan värikäs sotahistoria

Ruotsin ja Novgorodin raja-alueella oli useita rajakahakoita 1470- ja 1480-luvuilla. Vuonna 1475 Eerik Akselinpoika Tott pani alulle linnan rakentamisen Haukiveden ja Pihlajaveden yhdistävässä Kyrönsalmessa olevaan saareen, joka oli tärkeä liikenteen solmukohta. Linna ristittiin Olavinlinnaksi.

Linnan rakentamista haittasivat levottomuudet, mutta täysimittainen sota alueella alkoi vasta vuonna 1494. Olavinlinnaa piiritettiin, mutta hyökkäykset torjuttiin. Rauha solmittiin vuonna 1497. Rajariidat kuitenkin jatkuivat, ja 1500-luvulla käytiin useita sotia. Täyssinän rauhassa 1595 raja vedettiin niin, että Olavinlinna jäi kauaksi Ruotsin puolelle, eikä se ollut enää rajalinnoitus.

Olavinlinnaa piiritettiin jälleen niin kutsutussa Suuressa Pohjan sodassa 1700-luvun alussa. Venäläiset joukot onnistuivat valtaamaan sen kesällä 1714. Valloittajat pitivät vahvan, joskin vanhentuneen, linnoituksen valtaamista merkittävänä saavutuksena, ja tapahtuman kunniaksi lyötiin mitali. Rauhanteossa 1721 linna kuitenkin palautettiin Ruotsille.

Niin kutsutussa Hattujen sodassa 1741–43 Ruotsi menetti Olavinlinnan lopullisesti. Viimeisen kerran sitä piiritettiin vuonna 1742, mutta linna luopui vastarinnasta vain kahden päivän piirityksen jälkeen. Kustaa III:n sodassa, vuonna 1788, ruotsalaiset yrittivät linnan takaisinvaltausta, mutta epäonnistuivat. Tämän jälkeen ei Olavinlinnan omistuksesta enää koskaan taisteltu.

Katso museon sivu

Paitsi ulkoista vihollista vastaan käydyistä sodista, Etelä-Savo kärsi jo 1500-luvulla myös sisäisistä konflikteista. Joulukuussa 1596 liittyi savolaisia talonpoikia Pohjanmaalta alkaneeseen, nuijasodan nimellä tunnettuun talonpoikaiskapinaan. Taisteluita käytiin Rantasalmella, Juvalla ja Suur-Savon kirkolla (nykyisin Mikkeli). Olavinlinnan vahvistetut joukot kukistivat kapinoivat talonpojat, ja heidän kylänsä ryöstettiin.

Ruotsin ja Venäjän välistä sotaa, Suomen sotaa 1808–1809, ei käyty Etelä-Savon alueella. Sen seurauksena Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän alaisuudessa, ja maakuntaa jakanut valtakunnanraja hävisi.