Etelä-Savon teollisuus on kehittynyt paikallisten resurssien, puun ja veden ehdoilla.

Tukinuitto vesireittejä pitkin oli elintärkeää puunjalostusteollisuuden kehitykselle, ja vesivoima myös käytti sahoja ja tuotti sähköä.

Lusto, elävä metsämuseo Punkaharjulla

Suomen metsämuseo Lusto esittelee suomalaisten ja metsän läheistä suhdetta ja sen historiaa. Sen lisäksi Lusto vaalii ja ylläpitää metsäkulttuuria järjestämällä monenlaisia aihepiiriin liittyviä tapahtumia.

Katso museon sivu

Tukkilaistupa Rauhaniemen museossa Sulkavalla

Rauhaniemen museossa on 1850-luvulla rakennettu Metsähallituksen tukkilaistupa eli uittopirtti. Rakennus on siirretty Rauhaniemeen Lohilahden Syrjäsaaresta 1970-luvun alussa. Tupa toimi uittojen aikaan tukkimiesten asuntona, ja metsänvartija asui siinä ympäri vuoden. Tuvassa voi eläytyä uittomiesten yhteismajoituksen tiiviiseen tunnelmaan.

Katso museon sivu

Uittotupa Miekankoskella Mäntyharjulla

Mäntyharjun uittoyhdistys rakennutti Miekankoskelle uittotuvan vuonna 1947 uittotyöläisten tukikohdaksi. Siellä myös säilytettiin uitossa tarvittavia työvälineitä. Nykyään Miekankoskella uittotuvassa toimii kahvila ja viereisessä varastorakennuksessa uittoon ja tukkilaisperinteeseen keskittyvä näyttely. Miekankoskella voikin eläytyä tukkilaisperinteeseen aidossa ympäristössä.

Katso museon sivu
 

Sahateollisuus alkoi 1700-luvulla. Puumalan Miettulan saha perustettiin vuonna 1765, ja sen sahaamat laudat vietiin pääasiassa Venäjälle. Muutamia muitakin sahoja perustettiin seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta tuotanto pysyi pienimuotoisena. Vasta 1800-luvulla sahateollisuuden merkitys alkoi kasvaa. Vuosien 1810 ja 1870 välillä sahojen työntekijämäärä Savossa lähes kymmenkertaistui. Maailmanlaajuinen lama kuitenkin koetteli 1920- ja 1930 luvun taitteessa erityisen sahateollisuutta. Toinen puunjalostusteollisuuden haara, paperiteollisuus, nousikin Suomessa sitä merkittävämmäksi.

Sahan työntekijäperheen koti Sahan museossa Puumalassa

Sahan museon näyttelyyn on sisustettu 1910-luvun asuun sahan työntekijäperheen koti. Ahtaassa ja vaatimattomassa, mutta silti kodikkaassa näyttelyssä voi eläytyä sadan vuoden takaisen teollisuusyhteisön elämänmuotoon, jossa palkkatyö sekoittui perinteisiin talonpoikaiselinkeinoihin: työntekijät harjoittivat kotitarveviljelyä ja –kalastusta.

Katso museon sivu