Vesitiet tarjosivat maakunnassa luonnollisen ja taloudellisen kulkuväylän. Tie- ja rautatieverkostot sen sijaan olivat varsin kehittymättömiä aina 1800–1900-luvuille asti, sen sijaan. 1900-luvun alussa rautatiet, tieverkon paraneminen, autoistuminen ja linja-autoliikenteen kehitys vähensivät laivaliikennettä.

Etelä-Savossa kuljettiin hevospeleillä aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Henkilöautosta tuli koko kansan kulkuneuvoa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Myös polkupyörä on ollut käytännöllinen kulkuneuvo monelle.

Hevosajoneuvoja Mäntyharjun Iso-Pappilassa

Mäntyharjun Iso-Pappilan museoalueella, navetan vintillä, on esillä monenlaisia hevosvetoisia ajoneuvoja ja teiden kunnossapidossa käytettyjä välineitä.

Katso museon sivu

Polkupyörä Heinäveden kotiseutumuseossa

Polkupyörä keksittiin 1800-luvulla. Ensimmäiset polkupyörät olivat valtavalla etupyörällä varustettuja niin sanottuja velosipedejä, joiden ajaminen oli rakenteen epävakauden takia varsin hankalaa eikä niin ollen kovin turvallistakaan. Nykyisen kaltainen ketjuvedollinen polkupyörä keksittiin Isossa-Britanniassa vuonna 1885. Heinäveden kotiseutumuseossa voi tutustua tyylikkääseen miesten malliseen maantiepolkupyörään, joka lienee peräisin 1900-luvun puolivälin paikkeilta.

Katso museon sivu

Laivaliikenteen ensimmäinen todellinen kilpailija Etelä-Savossa oli rautatie. Liikenne Savon radalla alkoi vuonna 1889. Se yhdisti Mikkelin ja Pieksämäen etelässä Kouvolaan ja sitä kautta Helsinkiin, pohjoisessa Kuopioon. Savonlinna sai ratayhteyden 1908 Parikkalan kautta. Uuteen liikennevälineeseen asetettiin suuria toiveita. Rautatie nopeuttikin liikenneyhteyksiä valtavasti, vaikka matka Kouvolasta Kuopioon kesti sen aikaisella höyryvetoisella kalustolla 11 tuntia. Nykyään matka taittuu nopeimmillaan 2 tunnissa 25 minuutissa.

Tk3-höyryveturi ”Pikku-Jumbo” Savon radan museossa Pieksämäellä

Savon radan museon näyttelyrakennuksen läheisyydessä viettää Tk3-mallinen höyryveturi numero 852 hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Se rakennettiin Tampereella vuonna 1929. Viimeisen kerran Pikku-Jumbo oli liikenteessä vuonna 1967. Noihin aikoihin höyryveturit muutoinkin katosivat hiljalleen Suomen rautateiltä diesel- ja sähkökäyttöisen kaluston tieltä.

Tk3-sarjan elinkaari oli melko pitkä ja käsitti muun muassa sotavuodet 1939–45. Sitä käytettiin tavaraliikenteessä ja järjestelyjunissa, mutta jonkin verran myös henkilöliikenteessä ja vaihtotöissä. Pieksämäellä esillä oleva yksilö, numero 852, oli lisäksi vuonna 1958 radanrakennustöissä Koverossa.

Höyryveturi numero 852 luovutettiin Pieksämäen kaupungille vuonna 1968. Se entisöitiin talkootyönä vuonna 1976 ja sijoitettiin Pieksämäen asema-alueelle omalle lyhyelle raiteelleen vuonna 1977.

Katso museon sivu