 Suuri
osa Etelä-Savosta on metsän peitossa. Metsästä eteläsavolainen on saanut puuta
polttoaineeksi ja rakennusmateriaaliksi. Hän on poiminut marjoja ja
metsästänyt eläimiä ruuakseen. Eteläsavolainen kylvi ensimmäiset peltonsa
metsään: kaskiviljely on ollut erityisen tyypillistä juuri Savossa.
Kaskenpolttoa on harjoitettu Suomessa jo tuhansia vuosia sitten.
Kaskiviljelyssä metsästä kaadetaan ja poltetaan tietyltä alalta kaikki puut.
Poltettua aluetta käytetään viljelyyn yhden, kahden, joskus kolmen satokauden
ajan. Kaskiviljely kuluttaa valtavasti puuta, ja metsien loppumisesta
huolestunut valtiovalta pyrki rajoittamaan sitä. Vielä 1800-luvun alussa
kaskiviljely oli Etelä-Savon väestön pääasiallinen elinkeino, mutta
peltoviljely syrjäytti hiljalleen kaskeamisen 1800-luvun kuluessa.
Liehtalanniemen elävä museotila Puumalassa
 Liehtalanniemen
museotilalla Puumalassa vallitsee elävä yhteys menneeseen. Tila on säilynyt
perinteisenä kokonaisuutena, johon kuuluvat vanhojen harmaiden rakennusten
ryhmä, peltotilkut, vanhat kaskimetsät sekä laidunhaat perinteisine
rakenteineen.
Tilaa hoidetaan perinteisin menetelmin. Liehtalanniemessä viljellään vanhoja
hyötykasvilajikkeita ja pidetään eläimiä. Museo kertoo 1900-luvun alun
omavaraisuuden ajasta: tuolloin Liehtalanniemessä asui kolmihenkinen perhe
pääelinkeinoinaan viljely ja kalastus. Tällä tavoin monet vähävaraiset
eteläsavolaiset elättivät itsensä.
 Katso
museon sivu
Etelä-Savo ja koko Suomi olivat vielä pitkään 1900-luvulla täysin riippuvaisia
viljanviljelystä. Niinpä katovuodet, joina ei kunnon satoa saatu, saattoivat
aiheuttaa nälänhädän. Näin kävi muun muassa vuosina 1866–67, jolloin
valtavasti ihmisiä kuoli nälkään ja tauteihin. Huonojen satovuosien vaikutusta
pyrittiin vähentämään perustamalla viljamakasiineja, joihin hyvinä vuosina
varastoitiin viljaa, jotta sitä huonoina aikoina voitiin lainata
tarvitseville. Nykyään moni eteläsavolainen viljamakasiini on muutettu
paikallismuseoksi.
Haukivuoren kotiseutumuseo
pitäjän lainajyvästössä
 Haukivuoren
kotiseutumuseo sijaitsee Haukivuoren kirkonkylällä, pitäjän vanhassa
keskustassa. Museo on avattu yleisölle vuonna 1962, ja sitä on alusta asti
hoitanut Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry.
Katso
museon sivu
Maatalouden tärkeimmät kotieläimet ovat tulleet maahamme jo esihistoriallisena
aikana. Lehmiä on ollut Suomessa viimeistään pronssikaudella.
Karjanhoito oli Etelä-Savossa ennen 1800-lukua suhteellisen vähäistä.
Karjatalouden ongelmana oli talviruokinta: kuinka saada varastoitua
riittävästi rehua pitkää talvea varten? Kun valtakunnanraja maakunnan ja
Pietarin kaupungin välistä 1800-luvun alussa hävisi, tuli karjanhoidosta
kuitenkin erittäin kannattavaa. Pietarissa nimittäin oli maitotuotteille,
etenkin voille, valtavat markkinat. Voin tuotanto vientiä varten
vaurastuttikin monta eteläsavolaista taloa.
Kivinavetta Punkaharjun kotiseutumuseossa
 Punkaharjun
kotiseutumuseossa on suuri, paksuseinäinen kivinavetta. Kyseessä on
tyypillinen savolainen sekasontanavetta. Nautojen lannan annettiin kertyä
navetan maalattialle. Lanta luotiin siinä vaiheessa, kun lehmien selät
alkoivat hipoa kattoa. Lannoitteen tuotanto oli tuolloin lehmien päätehtävä.
Risuaidan kiertämä karjapiha alkoi heti ylisille vievän luiskan takaa.
Katso
museon sivu
”Lehmä ja me” -näyttely
Juvan museossa
 Lehmä
ja lehmänmaito ovat pelastaneet suomalaisia monelta nälänhädältä ja
puutostaudilta. Juvan museon kahdesta perusnäyttelystä uudempi, ”Lehmä ja me”
esittelee ihmisen ja lehmän monituhatvuotista suhdetta ennen kaikkea
maitotalouden näkökulmasta, itse lehmää kuitenkaan unohtamatta.
 Näyttelyssä
kerrotaan niin lehmän kesyttämisestä, Juvan meijeritoiminnasta kuin
suomalaisen maatalouden 1960-luvulla alkaneesta murroksestakin. Siinä
esitellään myös karjatalouden nykypäivää ja tutustutaan nykylehmän elämään.
Tiesitkö, että lehmätkin voivat käydä pedikyyrissä?
Katso
museon sivu
|
)
)
)
)
)
)
